9.11.06

Kansallisooppera: Karita Mattila ja Martin Katz 1.10.2006

Brava! Yleisökin aivan riehaantui, joskaan ei suomalaiskansallisen jäykkänä aivan esiintyjän tavoin spagaatteihin asti, mutta venytti jalkojaan toistuvaan "standing ovationiin" kuitenkin. Kosmopoliitti Erkki Toivasen myöhemmät kummastelut "SO":n yleistymisestä Suomessa hämmästyttivät, varsinkin kuultuna Savonlinnan Oopperajuhlien pitkäaikaiselta edustajalta. Juuri oopperaympäristöönhän se sopii, ja nyt ainakin oli erityisen perusteltu syy.

Karita Mattila loisti, antoi kaikkensa. Pianisti Martin Katz teki hyvin miellyttävän, myös omaäänisen vaikutelman (ylimääräisessä kuulimme häneltäkin vokaalisoolon).

Duparcin kohdalla oli pienen hakemisen jälkeen jo täysi poltto päällä, kohdakkain Mattilan mahtikapasiteetti olisi voinut jäädä pienemmällekin vaihteelle. Saariahon Quatre instants on, sikäli kuin ymmärrän, teoksena yleensäkin jalo, mutta ennen muuta erikoisen osuva tilausteos juuri Mattilan ominaispiirteille. Lavalle kiittämään saatu säveltäjä ei ulkoisesti voisi juuri kauempana teoksensa nimikkoesiintyjästä olla, mutta teoksessa hän on tavoittanut hämmästyttävän näköisyyden, siltä näyttää ainakin nyt kun esitys onnistui näin hyvin.

Rahmaninovin laulujen valikoimassa olisi ehkä voinut tarjota enemmänkin vaihtelua, yhtäkaikki Mattilan esittämänä ne näyttäytyvät varsin erilaisilta kuin slaavilaisilla laulajilla: ihanne äänen voimasta toteutuu, mutta puristeisuuden ja tummien varjonen tilalla on täydellinen "pohjoismainen tekniikka" ja äänenväri, jossa yötkin ovat vaaleita.

Dvorakin Mustalaislaulut ovat nykyisin hyvinkin tuttuja ainakin levytyksiä harrastaville, hienosti Mattila vertailusta vaikkapa von Otteriin selviää. Siinä missä jokin hiekkatien mutka isolla äänellä ehkä oikaistaan, vie heittäytyvä, äärirohkea eläytyminen voiton.

Ylimääräiset olivat varsinaisia yllätyksiä. Jottei jälkimmäiseen konserttiin menijöiden yllätystä pilattaisi (jos taiteilijat nyt samoihin ylimääräisiin päätyisivätkään) todettakoon vain, että jos Saariahon laulut venyttivät Lied-käsitettä omaan suuntaansa, veivät ylimääräiset kuviota vielä toisaalle illan keskiöstä olleesta taideromantiikasta.

(Dr. Blind 2.10.2006 Kansallisoopperan yleisönosastoon)